11.30-12.30
Jaamme flyereitä ohi käveleville. Ei tule niin kylmä kuin paikallaan istuessa ja on muutenkin mukavaa kun on jotakin tekemistä.
Tämä on mukava tapa tavata uusia ihmisiä. Naiset rauhan puolesta –aktiivit tuovat mukanaan hienot maalatut sateenvarjot ja vuosikymmenten kokemuksen. Odotan että ensin tulleen ei tarvitse jäädä paikalle yksin.
13.45-14.35
Minut soitetaan paikalle, kun ei halua olla paikalla yksin. Ymmärrän.
Keskusteluja flyerien jaon lomassa. Liikennevaloihin pysähtyneestä autosta rullataan ikkuna auki ja pyydetään flyeriä.
Ei se ole mitään pakkoydinvoimaa, siitä äänestettiin, joku sanoo.
Aika pieni mielenosoitus!
17.30-18.05
Valokuvaan banderolleja.
Oletko sinä ihan yksin?
On tullut pimeää. Saan säälipisteitä ohikulkijoilta. Ensimmäistä kertaa minun on välillä vaikea katsoa ohikulkijoita. Tuntuu että näytän kylähullulta. Eikä ole muistikirja mukana että voisi seurustella sen kanssa.
Hyvä fiilis palaa kun liikennevaloihin pysähtyneestä poliisiautosta hymyillään ja vilkutetaan. Vilkutan takaisin.
Saan seuraa purkuun ja roudaukseen. On iloinen ja väsynyt olo. Kertailemme kävellessä päivän tunnelmia ja tapahtumia. Minua on tänään halannut ja taputtanut selkään monta ihmistä joita en ole tavannut ennen. Ja hymyyni on vastattu hymyllä. Siitä saa ilovoimaa. Paljon.
Illalla lähetän kuvia facebookiin, kommentoin ja päivitän. Kirjoitan. Olen iloinen että olen mukana. Juuri näin sen pitää olla, kaikki tekee mitä jaksaa, voi ja haluaa. Ei yliyrittämistä. Eikä menestyksen pakkoa. Ollaan vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti