maanantai 1. marraskuuta 2010

Kirje Jyrki Kataiselle

Helsingissä,3.11.2010

Hyvä valtiovarainministeri. Asiani koskee kengännumeroanne. Tahdon näet lahjoittaa teille itse kutomani villasukat. Minkä kokoiset olisivat sopivat?

Hiukan myös tahtoisin käsitellä ajamaanne energiapolitiikkaa. Kuinka on mahdollista, että samaan aikaan väitetään Suomen pyrkivän säästämään energiaa ja satsaavan kestävään kehitykseen, mutta kuitenkin on kerrassaan pakko rakentaa monta uutta ydinvoimalaa? Ja ellette usko säästäväisyyteen ettekä lämpimiin villasukkiin, minne on kadonnut usko Suomen ylivertaiseen johtajuuteen teknologisten innovaatioiden saralla? Luulisi meidän kykenevän keksimään parempaakin kuin ydinvoima. Se olisi aivan fantastista.

Vielä eräs seikka joka painaa mieltäni.Käsitykseni siitä, mikä on oikeaa työtä, poikkeaa voimakkaasti teidän käsityksestänne. Valtakunnan asioiden hoitaminen perinteikkäällä maan tavalla kyllä varmasti käy työstä hyvinkin, mutta ydinvoiman lisärakentamisella en lapsilleni lähtisi kehumaan. Kiire, jolla asiaa valmisteltiin, elinkeinoministerin kummallinen huumorintaju tulevaa energiantarvetta ja sen täyttämistä laskettaessa,vaihtoehdottomuus ja julkisen keskustelun pintapuolisuus eivät vahvista kansalaisten käsitystä toimivasta demokratiasta. Kun lisäydinvoimaa vastustaa yli puolet kansalaisista, oikeana työnä voisi pitää eri energiaratkaisuiden perusteellista, julkista läpikäyntiä, niin että myöskin taustavaikuttajatahot olisivat tässä avoimesti mukana. Tämän jälkeen olisi edellytykset järjestää esimerkiksi kansanäänestys asiasta.

Itseäni huolestuttaa eniten se, että näennäisen halvan ja helpon energiaratkaisun avulla voidaan taas hetkeksi tuudittautua jatkuvan kasvun utopiaan. Kasvun viimeinen raja voi tulla vastaan huomattavasti aiemmin kuin ydinjätteet maaperässämme käyvät vaaralliseksi, mikäli olemme niin onnekkaita, ettei mitään yllättävää katastrofia tapahdu. Taloutta voisi kuitenkin rakentaa uudenlaisillakin rakennuspalikoilla, ja ehdottomasti uusilla arvoilla. Oikeaa työtä olisi näiden etsiminen.

Eräs ystäväni sai minut ymmärtämään nimekkeen " aktivisti" ongelmallisuuden. Niin kauan kun on aktivisteja, saavat muut rauhassa olla passiivisia. Tämän ajatuksen johdosta päädyin neulomaan villasukkia eduskuntatalon edustalle marraskuun 1. klo 8. Meitä, ihan tavallisia ihmisiä on siellä koko tämän kuluvan työviikon ajan tekemässä oikeaksi katsomaansa työtä: ilmaisemassa mielipiteensä tärkeäksi katsomassaan asiassa. Jokainen on tehnyt sen tavallaan. Minä tahdoin kutoa sukat. Kutimellani muistutan, että kaiken ei aina tarvitse tapahtua helposti ja nopeasti. Termostaattia voi säätää pienemmälle. Toivon, että sukista tulee mieluiset ja kestävät. Silmäpaot välttääkseni etenen työssäni rauhassa, joten kysymykseeni kengännumerosta ehtii vielä hyvin vastata. Jään odottamaan.

Hyvää loppusyksyä toivottaen: Hanna Saarikoski

P.S Aloitin harmaalla, siitähän kaikki pitävät?



1 kommentti:

  1. Kun nyt tulevaisuudessa tullaan avaamaan uusia uraanikaivoksia Suomeen ja laskee sitten niiden radonsäteilyn vaikutuksen ympäristöön, niin tuntuu hullun hommalta viedä syvälle maaperäämme ydinjätettä kun sitä kuitenki niiltä tulevilta louhoksita pääsee vapautumaan valtavat määrät säteilyä ympäristöön. Tulee mieleen vanha sananlasku hölmöläisistä, kun he kantoivat valoa säkillä sisään.

    VastaaPoista